Serbian vokatiivi – puhuttelun sijamuoto
Suomessa on kosolti sijamuotoja, mutta yhtä meiltä puuttuu: vokatiivia eli puhuttelusijaa ei ole. Kun huudahdat "Marko, tule tänne!", nimi pysyy sellaisenaan, nominatiivissa. Serbiassa on toisin. Siellä sana usein muuttaa muotoaan juuri silloin, kun kutsut, tervehdit tai puhuttelet jotakuta – ja juuri tähän kannattaa kiinnittää huomiota, vaikka olisit tottunut sijoihin. Vokatiivi (vokativ) on suora puhuttelun muoto. Se ei ole lauseen subjekti eikä objekti, vaan irrallinen huudahdus, joka usein erotetaan pilkulla: "Marko, dođi!" (Marko, tule!). Tässä nimi pysyy ennallaan, kuten suomessakin – moni etunimi säilyy arkikielessä muuttumattomana. Mutta katso, mitä tapahtuu muille sanoille. Maskuliinit, jotka päättyvät kovaan konsonanttiin, saavat päätteen -e: brat → brate ("Brate, jesi li tu?" – Veli, oletko siellä?), Jovan → Jovane. Pehmeään konsonanttiin (č, ć, đ, lj, nj, š, ž, j) päättyvät maskuliinit saavat -u: prijatelj → prijatelju. Kirjeen avaus kuuluukin: "Dragi prijatelju, hvala ti na pomoći." (Hyvä ystävä, kiitos avusta.) Huomaa, että adjektiivi dragi ei muutu – vain substantiivi vaihtaa päätettä. Feminiinit, jotka päättyvät -a, saavat puhuttelussa päätteen -o: Ana → Ano ("Ano, dođi ovamo!" – Ana, tule tänne!), majka → majko ("Majko, gde si bila?" – Äiti, missä olit?). Sana mama säilyy arkisesti usein sellaisenaan. Moni asia siis pysyy ennallaan: useat etunimet arkipuheessa (Marko → Marko) sekä tutut puhuttelusanat. Yleisin sudenkuoppa on jättää nominatiivi muodolliseen tai kirjoitettuun puhutteluun: kirjeessä ei kirjoiteta "Dragi prijatelj," vaan "Dragi prijatelju,". Toinen tyypillinen virhe on liioitella ja taivuttaa nimi, jota kukaan ei oikeasti taivuta. Lähde liikkeelle päätteistä -e, -u ja -o – ja kuuntele, miten serbit oikeasti puhuttelevat toisiaan.
Esimerkkejä
- Marko, dođi! Marko, come here!
- Dragi prijatelju, Dear friend,
- Mama, gde si? Mum, where are you?
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Haluat huutaa jollekulle tai puhutella häntä. Sillä hetkellä sana muuttaa usein muotoaan. Brat muuttuu muotoon brate, prijatelj muotoon prijatelju.
-
Vokatiivi on puhuttelun sija. Käytät sitä, kun kutsut jotakuta, tervehdit tai kirjoitat kirjettä. Se on muoto, jolla käännyt suoraan keskustelukumppanisi puoleen.
-
Pääte riippuu suvusta ja siitä, miten sana päättyy. Maskuliini saa useimmiten päätteen -e tai -u. Naisten nimet ja -a-loppuiset sanat saavat useimmiten -o.
-
Aloitetaan maskuliinista. Sana brat saa vokatiivissa päätteen -e, joten kun huudat, sanot brate. Brate, jesi li tu?
-
Pehmeään konsonanttiin päättyvät sanat saavat usein -u. Prijatelj muuttuu vokatiivissa muotoon prijatelju. Näin alkaa myös kirje. Dragi prijatelju, hvala ti na pomoći.
-
Nyt feminiini. Naisennimi Ana päättyy -a, joten vokatiivissa se saa -o ja muuttuu muotoon Ano. Ano, dođi ovamo!
-
Sama sääntö pätee tavallisiin -a-loppuisiin sanoihin. Majka muuttuu vokatiivissa muotoon majko, kun puhuttelet häntä. Majko, gde si bila?
-
Mutta huomio: monet nimet ja arkikieli säilyttävät nominatiivimuodon. Marko pysyy yleensä muodossa Marko, ja mama pysyy mama.
-
Siksi arkikielessä nimi Marko pysyy yleensä samana. Kutsut häntä yksinkertaisesti nimellä. Marko, dođi!
-
Ja kun kutsut äitiä tavallisessa keskustelussa, se pysyy mama. Tässä vokatiivi on sama kuin arkimuoto. Mama, gde si?
-
Tässä yleisin virhe. Muodollisemmassa tai kirjallisessa puhuttelussa älä jätä nominatiivia. Ei kirjoiteta dragi prijatelj, kun puhuttelet häntä — oikein on dragi prijatelju.
-
Ja toisin päin: älä pakota muutosta jokaiseen nimeen. Marko pysyy yleensä muodossa Marko; sitä ei tarvitse taivuttaa arkikielessä.
-
Tehdään yhteenveto. Vokatiivi on puhuttelun muoto. Maskuliini menee päätteeseen -e tai -u, naisten nimet ja -a-sanat päätteeseen -o. Ja monet nimet ja arkiset ilmaukset pysyvät muuttumattomina.