Serbian konditionaali (potencijal): miten ilmaista "-isin"
Kun haluat serbiaksi esittää kohteliaan pyynnön, kertoa toiveen tai rakentaa "jos…"-lauseen, tarvitset konditionaalin, jota kutsutaan nimellä potencijal. Se vastaa suomen konditionaalia (sanoisin, menisin, joisin), mutta se muodostetaan aivan eri tavalla, joten kannattaa pysähtyä katsomaan, miten palaset loksahtavat paikoilleen. Suomessa konditionaali on yksi tunnus, -isi-, joka liitetään verbiin: san-oisin, men-isin. Serbiassa tällaista yhtä päätettä ei ole. Konditionaali muodostetaan kahdesta osasta: lyhyestä apupartikkelista ja pääverbin l-partisiipista (radni glagolski pridev, sama muoto jonka tunnet jo menneestä ajasta). Partikkeli vaihtuu persoonan mukaan ja tulee verbin biti (olla) aoristista: ja BIH, ti BI, on/ona BI, mi BISMO, vi BISTE, oni BI. Huomaa, että yksikön ensimmäinen persoona päättyy -h:hon (bih) ja että "me" sekä monikon/teitittelyn "te" saavat omat muotonsa (bismo, biste). Juuri tässä oppijat tekevät eniten virheitä, joten pidä se mielessä. Toinen osa, l-partisiippi, taipuu suvun ja luvun mukaan subjektin kanssa — ilmiö, jota suomessa ei ole, koska suomessa ei ole kieliopillista sukua. Mies sanoo "Želeo bih kafu" ja nainen sanoo "Želela bih kafu": molemmat tarkoittavat "haluaisin kahvia", mutta partisiippi vaihtuu muodosta želeo muotoon želela. Monikossa se on želeli tai želele. Suomenkielisen kannattaa tottua siihen, että puhujan sukupuoli näkyy itse verbissä — meidän kielessämme näin ei käy, ei edes hänestä puhuttaessa. Partikkeli on klitiikki, eli se ei voi olla lauseen alussa, vaan sen on aina oltava toisella sijalla. Voit sanoa "Ja bih došao", mutta jos aloitat verbillä, partikkeli liukuu heti sen perään: "Došao bih." Ajattele, että bih tarvitsee jotakin, mihin nojata: se asettuu ensimmäisen sanan tai sanaryhmän taakse, ei koskaan lauseen kärkeen. Potencijal hoitaa kolme arkista tehtävää. Se pehmentää pyyntöjä ja tekee niistä kohteliaita: "Želeo bih kafu" on paljon ystävällisempi kuin tyly "haluan kahvia". Se ilmaisee toiveita. Ja se rakentaa hypoteettisia eli ehtolauseita: "Kad bih imao vremena, putovao bih" — "Jos minulla olisi aikaa, matkustaisin." Tuossa esimerkissä partikkeli esiintyy kahdesti, kerran kummassakin lauseessa. Suomessa konditionaali toistuu samalla tavoin molemmissa osissa ("jos olisi… matkustaisin"), joten tämä logiikka on suomenkieliselle tuttu, vaikka rakennusosat ovatkin erilaiset. Kolme virhettä kannattaa nostaa esiin. Ensinnäkin älä käytä muotoa "bi" kaikille persoonille: huoliteltu serbia vaatii "Mi bismo došli", ei "Mi bi došli". Toiseksi älä pudota -h:ta yksikön ensimmäisestä persoonasta: "Ja bih rekao" on oikein, "Ja bi rekao" ei. Kolmanneksi tarkkaile partisiipin sukua — "Ona bi došla" käyttää feminiinimuotoa došla, koska subjekti on hän (nainen). Valitse oikea partikkeli, sijoita se toiseksi ja sovita partisiippi subjektiisi, niin serbian konditionaalisi kuulostaa luontevalta. Nopea malli muistettavaksi: "Šta biste radili?" — "Mitä tekisitte?" Yksi kysymys, joka näyttää kohteliaan monikon partikkelin (biste) ja taipuneen partisiipin (radili) toimimassa yhdessä.
Esimerkkejä
- Želeo bih kafu. I would like a coffee.
- Ona bi došla. She would come.
- Šta biste radili? What would you do?
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Pieni partikkeli muuttaa tylyn käskyn kohteliaaksi pyynnöksi — ja juuri sen kanssa useimmat tekevät virheen.
-
Potencijal on serbian 'would'-muoto: se on toiveita, kohteliaita pyyntöjä ja ehtolauseita varten. Se rakentuu kahdesta osasta: apupartikkelista ja menneen ajan partisiipista.
-
Tässä koko taivutus. Partikkeli muuttuu persoonan mukaan: ja bih, ti bi, on bi, mi bismo, vi biste, oni bi. Muista että yksikön ensimmäinen persoona päättyy h:hon — bih — ja monikossa on bismo ja biste.
-
Toinen osa on menneen ajan partisiippi — se muoto, joka mukautuu subjektin suvun ja luvun mukaan. Maskuliinissa radio, feminiinissä radila, monikossa radili. Yhdistä partikkeli ja partisiippi, niin saat potencijalin.
-
Aloitetaan yleisimmästä käytöstä — kohteliaasta pyynnöstä. Sen sijaan että sanoisit 'haluan kahvia', sanot pehmeämmin: Želeo bih kafu.
-
Jos puhuja on nainen, partisiippi mukautuu feminiiniin — želela — ja partikkeli pysyy samana: bih. Želela bih kafu.
-
Kolmas persoona käyttää partikkelia bi. Arvaa, mitä joku tekisi: Ona bi došla.
-
Kohteliaassa teitittelyssä (vi) käytät muotoa biste. Varo — biste, ei bi. Šta biste radili?
-
Nyt sijaintisääntö. Partikkeli bih, bi, bismo käyttäytyy kuin klitikko — se hakeutuu lauseen toiselle paikalle. Siksi sanomme Ja bih došao, ja kun lause alkaa verbillä, partikkeli tulee heti sen perään: Došao bih.
-
Potencijal kantaa myös ehtolauseita — niitä 'jos'-lauseita. Päälauseessa on potencijal: Kad bih imao vremena, putovao bih.
-
Ja tässä se klassinen ansa. Rennossa puheessa moni käyttää kaikissa persoonissa muotoa bi — mi bi, vi bi. Huolellisessa, oikeassa puheessa se ei käy: mi saa muodon bismo ja vi muodon biste.
-
Ja vielä viimeinen pikkuasia, joka paljastaa puhujan: yksikön ensimmäisessä persoonassa h ei katoa. Ei ja bi, vaan ja bih.
-
Muista: partikkeli persoonan mukaan — bih, bi, bismo, biste — plus partisiippi suvun mukaan, ja kaikki toisella paikalla.