Serbian kysymyssanat: ko, šta, gde, kada, zašto, kako
Serbiassa avoimet kysymykset (ne, joihin ei vastata kyllä tai ei) alkavat aina kysymyssanalla, sitten tulee verbi ja lopuksi lauseen loppuosa. Kysymyssanan paikka aivan alussa on tuttu suomestakin: «Missä asut?» aloittaa kysymyssanalla aivan kuten «Gde živiš?». Muistettavia sanoja on seitsemän: - ko = kuka (henkilö) - šta = mitä / mikä (asia tai teko) - gde = missä (paikka) - kada / kad = milloin (aika; kad on lyhyt muoto, sama merkitys) - zašto = miksi (syy) - kako = miten / kuinka (tapa) - koliko = kuinka paljon / kuinka monta (määrä) Katso, miten ne toimivat näissä serbialaisissa esimerkeissä: - Ko je to? — Kuka tuo on? - Šta radiš? — Mitä teet? - Gde živiš? — Missä asut? - Kada dolaziš? — Milloin tulet? - Zašto plačeš? — Miksi itket? - Kako si? — Mitä kuuluu? / Miten voit? - Koliko košta? — Paljonko se maksaa? Yksi asia toimii serbiassa eri tavalla kuin suomessa. Suomessa kyllä/ei-kysymys merkitään liitepartikkelilla -ko/-kö (Tuletko? Asutko?), ja koko kysymys voi rakentua tämän liitteen varaan. Serbiassa avoin kysymys ei tarvitse mitään liitettä: pelkkä kysymyssana etunenässä riittää, ja verbi seuraa heti perässä. Henkilö on usein jo verbissä (dolaziš = «tulet sinä»), joten lause pysyy lyhyenä. Kolme virhettä, joita suomalaiset tekevät usein: 1. ko (henkilö) ja šta (asia) menevät sekaisin. Suomessa erottelu kuka/mitä on selvä, mutta on helppo lipsahtaa: «ko radiš» on väärin — teosta sanotaan «Šta radiš?». Käytä ko vain henkilöistä, kuten «kuka». 2. zašto (miksi, kysymyksessä) ja zato što (koska / siksi että, vastauksessa) menevät sekaisin. Ne muistuttavat toisiaan, mutta zašto aloittaa kysymyksen ja zato što aloittaa selityksen — aivan kuten «miksi?» ja «koska…». 3. sijamuodoista huolehtii liian aikaisin. Myöhemmin ko muuttuu muotoon koga / kome ja šta muotoon čega / čemu, ja sanan eteen voi tulla prepositio (sa kim = kenen kanssa, za koga = ketä varten). A1-tasolla voit huoletta käyttää perusmuotoja — ne riittävät, että tulet ymmärretyksi.
Esimerkkejä
- Ko je to? Who is that?
- Šta radiš? What are you doing?
- Gde živiš? Where do you live?
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Haluatko kysyä kuka, mitä, missä tai miksi, mutta et tiedä, mihin kohtaan se sana tulee lauseessa? Hyvä uutinen: se on aina samassa paikassa.
-
Kysymyksiä on kahdenlaisia. Kyllä/ei-kysymykset, joihin vastataan kyllä tai ei. Ja avoimet kysymykset, jotka pyytävät tarkkaa tietoa, ja ne alkavat kysymyssanalla.
-
Tässä kuusi tärkeintä. Ko henkilölle, šta asialle, gde paikalle, kada ajalle, zašto syylle ja kako tavalle. Opi nämä kuusi, niin voit kysyä lähes mitä vain.
-
Sääntö on yksinkertainen: kysymyssana tulee eteen, ja loppulause seuraa sitä. Mitään muuta ei tarvitse muuttaa.
-
Aloitetaan sanalla ko, kun kysyt henkilöstä. Ko je to?
-
Sanalla šta kysyt asiasta tai teosta. Hyvin yleinen arkikeskustelussa. Šta radiš?
-
Gde kysyy paikasta. Sana tulee eteen, verbi heti perään. Gde živiš?
-
Kada kysyy ajasta. Puheessa kuulet usein myös lyhyemmän muodon, kad. Kada dolaziš?
-
Zašto kysyy syytä. Vastaus alkaa yleensä sanoilla zato što. Zašto plačeš?
-
Ja kako, kun kysyt, millä tavalla jokin tehdään, tai kuinka jollakulla menee. Kako si?
-
On vielä yksi hyvin hyödyllinen sana: koliko. Sillä kysyt määrää tai lukumäärää, kuinka paljon jotakin on. Koliko košta?
-
Tässä yleisin aloittelijan virhe: ko ja šta menevät sekaisin. Ko on vain henkilölle, kuka. Šta on asialle, mitä. Jos sanot ko radiš, se ei ole järkevää; pitää sanoa šta radiš.
-
Huomio myöhempää varten: ko ja šta muuttuvat sijamuodon mukaan, koga, čega. Mutta alussa käytä vain perusmuotoja, ko ja šta, niin tulet täysin ymmärretyksi.
-
Kerrataan. Kuusi kysymyssanaa: ko, šta, gde, kada, zašto, kako, sekä koliko. Ne tulevat kaikki lauseen alkuun, ja loppu pysyy samana. Siinä kaikki, mitä avoimiin kysymyksiin tarvitset.