Serbian se: persoonattomat ja resiprookkiset rakenteet
Tunnet ehkä serbian se-sanan jo refleksiivisistä verbeistä, mutta sanalla on kaksi muutakin tärkeää tehtävää, jotka kannattaa ottaa haltuun B1-tasolla. Pieni muistihaka aluksi: suomen "se" tarkoittaa it, eli kyseessä on väärä ystävä. Serbian se ei ole pronomini vaan pikku partikkeli, joka liimautuu verbiin – pidä nämä erillään, niin moni asia loksahtaa paikalleen. Ensimmäinen tehtävä on persoonaton eli yleinen. Lause kertoo, mitä tehdään, mainitsematta tiettyä tekijää, ja verbi on yleensä yksikön kolmannessa persoonassa. Ajattele lausetta "Ovde se ne puši." – täällä ei siis polteta. Suomeksi sanoisit "täällä ei polteta" käyttäen passiivia, ja juuri sen tunnun serbian se antaa. Samoin "Kako se to kaže?" vastaa kysymystä "miten se sanotaan?", ja voit laajentaa sen muotoon "Kako se to kaže na srpskom?". Kyltti tai tieto kuten "Ovde se govori srpski." tarkoittaa "täällä puhutaan serbiaa". Olennaista on, ettei ketään tiettyä henkilöä nimetä – asia pätee yleisesti. Toinen tehtävä on resiprookkinen eli vastavuoroinen. Tällöin kaksi tai useampi tekee jotain toisilleen, ja verbi on monikossa. Suomi ilmaisee vastavuoroisuuden sanoilla kuten toisensa tai toisiamme, mutta usein myös passiivin kaltaisella me-muodolla: "Vidimo se sutra." on kuin "nähdään huomenna". "Volimo se." tarkoittaa "rakastamme toisiamme", "Poznaju se godinama." tarkoittaa "he ovat tunteneet toisensa vuosia", ja "čujemo se" on arkinen "pidetään yhteyttä". Serbiassa se hoitaa tämän vastavuoroisuuden yksin, ja resiprookkilauseissa se on pakollinen; jos pudotat sen pois, merkitys katoaa. Huomaa sanajärjestys: se on kliittinen pikkusana, joka hakeutuu lauseen toiseen asemaan. Kolme sudenkuoppaa kannattaa väistää. Ensiksi: älä lisää konkreettista tekijää persoonattomaan lauseeseen – "Kako ti to kažeš?" tarkoittaa "miten sinä sanot sen?" eikä ole enää persoonaton. Toiseksi: älä unohda se:tä resiprookkilauseista – "Vidimo sutra" menettää vastavuoroisen merkityksen. Kolmanneksi: varo se:n paikkaa, jotta se asettuu lauseessa oikein.
Esimerkkejä
- Kako se to kaže? How do you say that?
- Ovde se ne puši. No smoking here.
- Vidimo se sutra. See you tomorrow.
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Ovde se ne puši. Vidimo se sutra. Kaksi aivan tavallista lausetta — ja sama pieni se tekee niissä kaksi täysin eri tehtävää. Toisessa ei ole ketään, toisessa kaksi ihmistä kohdistaa teon toisiinsa. Selvitetään tämä kunnolla loppuun asti.
-
Partikkeli se verbin yhteydessä osaa tehdä monta asiaa, mutta tänään katsomme kaksi keskeistä tehtävää. Ensimmäinen on persoonaton: kerrot mitä tehdään, mutta et lainkaan sano kuka. Toinen on vastavuoroinen, refleksiivinen: kaksi tai useampi tekee saman teon toisilleen. Samat kaksi kirjainta, kaksi maailmaa.
-
Aloitetaan persoonattomasta se-partikkelista. Siinä ei ole subjektia, ei tiettyä henkilöä, joka tekee teon. Puhut yleisestä säännöstä, tavasta tai siitä mikä on sallittua. Verbi on useimmiten yksikön kolmannessa persoonassa, ja se antaa sille tuon persoonattoman, yleisen merkityksen — ikään kuin se pätisi kaikkiin.
-
Katso klassinen kyltti, jonka näet rakennuksissa ja kahviloissa: Ovde se ne puši. Kuka ei polta? Ei kukaan tietty — se on sääntö kaikille. Ei ole subjektia, verbi on kolmannessa persoonassa, ja se kantaa tuon yleisen, persoonattoman viestin. Näin kirjoitetaan kielto osoittamatta sormella ketään.
-
Samalla tavalla kysytään, miten jokin lausutaan tai nimitetään. Tätä lausetta tarvitset joka päivä kieltä opetellessasi: Kako se to kaže na srpskom? Taaskaan ei ole subjektia — et kysy, miten sinä sanot sen, vaan miten se yleisesti sanotaan. Persoonaton se muuttaa kysymyksen yleiseksi, kuin kysyisit koko kieleltä.
-
Persoonaton se kuvaa myös tapaa tai sitä, mikä on siellä tavanomaista. Liikkeen kyltissä tai vastaanoton ovessa luet: Ovde se govori srpski. Ei sanota kuka puhuu — viesti on, että serbia on talon kieli. Govori se, radi se, jede se: se on malli kaikelle, mikä pätee yleisesti.
-
Siirrytään nyt toiseen tehtävään — vastavuoroiseen, refleksiiviseen se-partikkeliin. Siinä on toden totta subjekti: kaksi tai useampi. Mutta he eivät kohdista tekoa johonkin kolmanteen, vaan toisiinsa, vastavuoroisesti. Subjekti on monikossa, ja se tarkoittaa toinen toistaan.
-
Lämpimimmin sen kuulee yhdessä verbissä. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, he sanovat yksinkertaisesti: Volimo se. Me rakastamme — ketä? Toinen toistamme. Se ei tässä pyyhi subjektia pois, päinvastoin: se osoittaa, että rakkaus kulkee molempiin suuntiin, vastavuoroisesti.
-
Yleisin jäähyväistervehdys on myös vastavuoroinen se. Kun eroat jonkun kanssa, et sano näkemiin vaan: Vidimo se sutra. Vidimo se — me näemme toinen toisemme. Siinä on subjekti, me, ja teko on vastavuoroinen. Siksi se kuulostaakin lämpimämmältä kuin tavallinen hyvästi.
-
Tässä lisää vastavuoroisia verbejä, joita käytät jatkuvasti — kaikki toimivat saman mallin mukaan: monikollinen subjekti plus se. Poznaju se godinama i često se čuju. Poznaju se — he tuntevat toisensa. Čuju se — he ovat yhteydessä toisiinsa. Vole se, grle se, mire se: kun kaksi tekee saman toisilleen, mukaan tulee se.
-
Ja nyt pääansa, syy miksi olet täällä. Suuri houkutus on kääntää persoonaton lause konkreettisella subjektilla — sinä tai he. Mutta Kako se to kaže ei ole Kako ti to kažeš. Heti kun lisäät henkilön, menetät tuon persoonattoman, yleisen merkityksen.
-
Ja päinvastoin: vastavuoroisessa se-rakenteessa älä unohda pelkkää se-partikkelia ja muuta sitä teoksi johonkin kolmanteen. Vidimo se tarkoittaa toinen toistamme; ilman se, vidimo, vaatii objektin — kenet näemme? Anna se-partikkelin kantaa vastavuoroisuus.
-
Tehdään yhteenveto. Persoonaton se: kerrot mitä tehdään, mutta et kuka — Ovde se ne puši, Kako se to kaže. Vastavuoroinen se: kaksi tekee toisilleen — volimo se, vidimo se. Kysy itseltäsi: eikö ole ketään, vai teemmekö me kaksi toisillemme? Vastaus kertoo, kumpi se on kyseessä.