Serbian omistuspronominit – moj, tvoj, njegov ja muut
Serbiassa on seitsemän omistuspronominia: moj (minun), tvoj (sinun), njegov (hänen, miehestä), njen (hänen, naisesta), naš (meidän), vaš (teidän tai kohtelias muoto) ja njihov (heidän). Suomalaiselle näistä tuttuja ovat itse merkitykset, mutta tapa, jolla ne käyttäytyvät, on kokonaan uusi – ja kannattaa ottaa rauhassa. Suomessahan ei ole kieliopillista sukua lainkaan. Sana on sana, eikä sillä ole "maskuliinia" tai "feminiiniä". Omistus ilmaistaan omistusliitteellä ja genetiivillä: minun veljeni, minun siskoni. Sama liite -ni toimii sekä veljelle että siskolle – sanan suvulla ei ole väliä, koska sitä ei ole. Suomi ei myöskään erottele toisistaan hänen-sanassa miestä ja naista: hän kattaa molemmat. Serbiassa molemmat näistä asioista ovat toisin, ja juuri se tekee aiheesta opettelemisen arvoisen. Ensimmäinen uusi ajatus: serbian omistuspronominissa näkyy suku. Moj saa eri päätteen sen mukaan, mitä omistetaan: moj (maskuliini) → moja (feminiini, pääte -a) → moje (neutri, pääte -e). Toinen uusi ajatus, ja se tärkein: pronomini mukautuu omistetun esineen, ei omistajan, sukuun. Tämä on suomalaiselle korvalle yllättävää, koska meillä omistajan sukupuolella ei näy mitään kieliopillista roolia. Katsotaan tämä esimerkein. "Moj brat" tarkoittaa minun veljeni: brat on maskuliininen, joten moj on maskuliinissa. "Moja sestra" tarkoittaa minun siskoni: sestra on feminiininen ja päättyy -a:han, joten myös pronomini saa muodon moja. Huomaa, että minä, puhuja, olen sama henkilö molemmissa – muoto ei muutu minun mukaani vaan sanan mukaan. Tähän liittyy myös syy, miksi serbiassa ylipäätään on erikseen njegov ja njen, vaikka suomi ei erottele hänen-muodossa miestä ja naista. Njegov tarkoittaa miehen omistamaa, njen naisen omistamaa. Mutta varo: nämä viittaavat omistajan sukupuoleen, kun taas pronominin oma taivutuspääte tulee yhä omistetusta sanasta. Siksi "njen muž" (hänen miehensä, kun omistaja on nainen) säilyy muodossa njen – muž (aviomies) on maskuliininen, mutta njen kertoo omistajan olevan nainen. Kaksi eri asiaa siis elää samassa pronominissa. Yleisin virhe on antaa pronominin mukautua omistajaan eikä omistettuun sanaan. Niinpä syntyy väärä "moj sestra", vaikka oikea muoto on "moja sestra". Pieni muistisääntö: kysy aina, mitä omistetaan, ja katso sen sana – pronomini seuraa sitä, ei sinua.
Esimerkkejä
- moj brat my brother
- moja sestra my sister
- njen muž her husband
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Mies sanoo siskostaan moja sestra, ei moj. Miksi feminiininen muoto? Koska serbiassa omistusmuoto ei mukaudu omistajan, vaan omistettavan mukaan.
-
Omistuspronominit kertovat, kenen jokin on. Tässä kaikki seitsemän: moj, tvoj, njegov, njen, naš, vaš ja njihov.
-
Moj on minun, tvoj sinun, njegov hänen, njen hänen, naš meidän, vaš teidän, njihov heidän. Vaš on myös kohtelias muoto yhdelle teitittelemällesi henkilölle.
-
Nyt tärkein asia. Serbiassa omistusmuoto mukautuu suvussa substantiivin mukaan, jota se kuvaa. Ei omistajan, vaan omistettavan mukaan.
-
Muoto seuraa substantiivin sukua. Maskuliini pysyy — moj. Feminiini saa -a — moja. Neutri saa -e — moje.
-
Aloitetaan. Brat, veli, on maskuliini, joten moj on perusmuodossa: moj brat
-
Sestra, sisko, on feminiini, joten moj muuttuu muotoon moja — vaikka olen mies. Substantiivin suku ratkaisee. moja sestra
-
Ja dete, lapsi, on neutri, joten moj muuttuu muotoon moje, päätteellä -e: moje dete
-
Sama periaate sanan tvoj kanssa. Feminiinisen sanan knjiga, kirja, edessä se muuttuu muotoon tvoja. Pääte seuraa aina substantiivin sukua. tvoja knjiga
-
Nyt njegov ja njen. Njegov tarkoittaa hänen — omistaja on mies. Sin, poika, on maskuliini, joten muoto on njegov: njegov sin
-
Njen tarkoittaa hänen — omistaja on nainen. Mutta muž, aviomies, on maskuliini, joten muoto on njen: se seuraa sanaa muž, ei häntä. Substantiivi muuttaa päätteen, ei omistaja. njen muž
-
Ja omistajat monikossa. Maskuliinisen sanan grad, kaupunki, kanssa sanot: naš grad
-
Tässä yleisin virhe. Mies ajattelee olen mies ja sanoo moj sestra. Mutta sestra on feminiini: muodon on oltava moja sestra. Substantiivin suku ratkaisee, et sinä.
-
Tehdään yhteenveto. Seitsemän pronominia: moj, tvoj, njegov, njen, naš, vaš, njihov. Kaikki mukautuvat substantiivin mukaan — -a feminiini, -e neutri. Substantiivi muuttaa muotoa, ei omistaja.